Yksi suurimipia inspiraation lähteitäni on kevään herääminen, puutarhatöiden alkaminen ja se mieletön suunnitteluinnostus! Saan tästä kesän mittaan järjettömät paineetkin, mutta olen päättänyt että kehityn tässä vielä, ja osaan ottaa pala kerrallaan, tehdä valmiiksi hiljalleen aina jonkun paikan ja jatkaa sitten rauhallisin mielin hymyillen ja hypähdelleen seuraavaan, teekupponen kädessä.
No siis ihan aina se ei mene noin, vaan lopulta säädän pitkin pihaa että mihin tämänkin laitan ja nyt se saa liikaa aurinkoa ja pitikö mun nostaa se maasta ja mitä sen paikalle oli muka tulossa? Ainiin se, sehän pitää nyt eka nostaa sieltä maasta ylös ja ainiin niitä on kahdessa penkissä, toisesta en voikaan ottaa kun se on niin rikkaruohoinen vielä, eih... Ja sitten pyörin vaan pitkin pihaa hetken että mitääääää... mitä mää teen seuraavaksi....
Noh, nyt on kuitenkin se ihanin ja mahtavin vaihe! Johtuuko tämä minun kevätinnostus siitä, että olen syntynyt toukokuussa? Kyllä varmaan! Ja toisaalta kesällä se on mielestäni hienoin vuodenaika, johtunee varmaan kun tulee sen ihanan kevään jälkeen heti. Syksyllä mielestäni mikään muu vuodenaika ei voi voittaa sitä tuoksua ja värimaailmaa. Talvellakin osaan olla sitä mieltä, että onpa mahtavaa, että onpa hienoa asua Suomessa! Mutta siltikin kyllä tää kevät on nyt parasta :D.
Maaliskuuhan on se mitä minä odotan sitten joulunjälkeen. Tai no, tammikuussa odotan myöskin helmikuuta ja kovia pakkasia, se on extremeä ja jotenkin hienoa :D. Kun on niiin kylmä, että tietää asuvansa Suomessa. Helmikuussa odotan sitten oikeasti ainakin sitä maaliskuuta. Silloin laitan ekat siemenet kasvamaan, haaveilen mullanvaihdosta, ja ihan loppukuusta pistän freesiat multaan. Se on ehkä se ensimmäinen hienoin juttu, varsinainen kevään alku, siinä konkretisoituu minun puutarhaharrastuksen kehitys :D. Kolmantena vuonna sain ne hei sentään onnistumaan, nyt neljäs vuosi ja koitetaan samalla kuin viime vuonna! Alkuun esikasvatin kaksi vuotta, aina aloittaen jo maaliskuun alussa, ja pieleen meni! Tuli liian hentoja kun sisällä lähti kasvuun, ekana vuonna ehti nuppuun muttei kukkaan, toisena kukki yksi ja kuoli pakkasiin :D. Ei saa nauraa, se oli surullista, mutta nyt olen jotain oppinut! Viimevuotiset oli upeat :)!
Alla ohjetta muillekin!
Freesiat kukoistamaan :)
1. Hommaa tarpeeksi suuri ruukku! Noin 20L on varmaan ihan ok. Ja lannoitetta, vaikka hevosenkakkaa tai kanankakkaa. Fiksu hommaa suoraan sen hevosen ja nauttii loppuelämänsä antimista :D. Muutenkin hevoset on ihania <3. Ja siis mullaksi ihan puutarhamultaa, jos löydät hienoa hiekkaa niin sitä myös semmonen vaikka litra pari. Hommaa freesian sipulitkin :). Ja salaojittamaan pohjalle risuja, styroksin paloja, lecasoraa tms. Sipuleita on Hankkijassa ollut jo nyt, yleensä löytyy ihan hyvin joka paikasta missä kevätistutussipuleja myydään. Minulla tämä värisekoitus ainakin kukki ja tuoksui hienosti!
2. Laita pohjalle salaojitusta vaikka 5-10cm. Sitten päälle sitä multaa. Kun ruukku on puolillaan, sekoita lannoitetta sopivasti. Hevosenkakkaa (pitää siis olla vuoden vanhaa mielellään...) voi heittää vaikka puoli litraa tai miten tykkää. Kanankakkaa ripottele niin että näyttää hyvältä. Anteeksi nämä määrät, mutta no ehkä desi? Voi olla aika paljon. Sekoittelen kevyesti lannoite multaan. Sitten taas multaa päälle, ja kun ruukun reunaa näkyy semmoinen 8cm, sekoita hiekkaa mukaan litran verran multaan. Ainakin 4cm syvyydelle saa hiekkasekoitus tulla siinä vaiheessa.
3. Sitten tee pintaan sipuleille paikat, noin sipulin korkuiset reiät jollain puutikulla tms. Reikien väli saa todella olla max sen 6cm, niin tulee nätti ruukku. Sitten pistä sipulit leveä puoli alaspäin multaan, tunge niin ettei niistä paljoa näy. Pohjan pitää ottaa multaan kiinni, ei saa jäädä tyhjää koska muuten juuret ei ota heti multaan. Sitten vaan peität reiät, multahiekka-sekoitusta päälle niin on vahään ilmavampaa eikä sipulit ja kasvien alut homehdu.
4. Jätä ulos. Jos tulee pakkasöitä tai ylipäätään kylmää, ota yöksi sisälle. Anna olla päivät paikassa johon paistaa ihana kevätaurinko! Ei paahdetta koko päivälle, mutta vaikka itä suunta on oikein hyvä, minulla iti siinä hienosti sipulit ja sitten siirsin jo länsiseinälle kun aamuaurinko alkoi olla liian paahtava. Jos haluat, istuta myöhemmin reunoille jotain pientä kaunista, vaikka valkoiset lobeliat jos on tilaa tms. Nämä ulkona kasvaneet ovat vahvoja, eivätkä tarvitse tukea, mutta onhan se sitten hiaaano!
Toivotaan että tekin onnistutte näin :)! Minulla on olleet ruukussa muutaman päivän nyt, odottelen innolla milloin jotain näkyy! Vie hetken kun on viileitä päiviä, mutta se odotus palkittiin ainakin viime vuonna :).
torstai 31. maaliskuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Pidä kiinni voimavaroistasi – kaksin käsin ja hampailla
Jokainen ihminen tarvitsee voimavaroja.
Se on se kantava, kannustava osa elämää, joka puskee eteenpäin.
Voimavarat pyörittävät ajatukset mielimankelissa ja saavat olon
kevyemmäksi, puhtaammaksi ja jaksavammaksi. Hyvä voimavara on
aarre.
Voiko ilman voimavaroja elää? Mitä
olet mieltä? Mikä on voimavarojen merkitys ja seuraus? Entä niiden
puutteen? Tämän kirjoituksen lopussa heitän teille haasteen!
Siskoni Petran kanssa me vitsaillaan
välillä. Tai hyvin usein. Toisinaan ne on oikeesti tositosi hyviä juttuja ja toisinaan hmm... erilaisia :D. Muistan semmoisenkin puhelun
käyneeni, jossa puhuttiin voimavaroista ja toinen kysyy että mitkä?
Siis en nyt muista... Pitää katsoa vaikka sanakirjasta.. Sitten
nauretaan ja perään todetaan ettei sais kyllä nauraa, että nyt on vakava juttu kyseessä. Lienee ollut
joku synkkä hetki. Mutta meillä onkin toisinaan aika tummaa
huumoria. Niinkin mustaa että silmissä sumenee. Olkoon voimavara
sekin, antaa ainakin mielelle keinon käsitellä vaikeita asioita
edes jotenkin. Ja näissä tilanteissa tuo Petra kuuntelevine korvineen on kyllä yksi iso voimavara.
Voimavarat ovat todennäköisesti
vahvasti tunteilla määriteltäviä. Järkeä ei ehkä tähän
kannata sotkea. Mieti mistä saat mielen voimaa. Ai mitä se
tarkoittaa? Se mielen voima? Hyvää mieltä, mielen puhdistumista!
Raikkautta, uskoa itseen ja omaan tekemiseen. Antaa toivoa, jopa intoa, potkii
eteenpäin. Työntää töppöstä toisen eteen, vaikka seisoisitkin
välillä lenkkarit tiiviisti betonissa.
Voimavara voi olla ympäristö,
harrastus, ajatus, esine, tuoksu, laulu, ihminen. Ihan mitä vaan.
Kukaan ei voi toisen voimavaroja määritellä, ne ovat syvällä
mielen uumenissa, puhtaasti sitä, mitä ihminen itse on. Ehdottaa toiselle voi kyllä ja joskus pitääkin, hyvää tarkoittaen
ja ideoita antaen, mutta toisen mielipiteen hyväksyen.
Voimavara voi joskus edellyttää
jotain toimenpiteitä, vähemmän voimaannuttavia, joita minä kutsun
välilliseksi voimavaraksi (suomeksi pakkopulla, mutta niin ei kannata ajatella :D). Esimerkiksi, jos saat
voimaa siisteydestä, se ihan saattaa vaatia siivousoperaation. Mutta jo
siivotessamme ajattelemme tulevaa ihanuutta, josta riittää voimaa. Minä saan voimaa puutarhasta ja siellä puuhaamisesta, mutta se toki
välillä edellyttää hieman liioitellun hikistä uurastusta. Etenkin kun siirrän useat taimet ja pensaat joka kesä noin kertaalleen pienessä epävarmuuden tuoksinnassa. Toki
sen teen, tiedänhän minä mm. rankan penkinteon johtavan häkellyttävän
huumaannuttavaan istutus- (tai siirto-) vaiheeseen ja lopulta kauniiseen
kukkapenkkiin.
Todennäköisesti elämän varrella
tulee uusia voimavaroja, ja tervetulleita ovatkin! Ehkä joku tulee
ja menee, täyttäen kuitenkin tarkoituksensa siinä omassa
hetkessään. Jos joku ei tuotakaan enää samaa ihanaa
voimaantumisen tunnetta kuin aiemmin, anna sen mennä. Päästä
lentoon, ja kiitä siitä, mitä se sinulle aikanaan toi.
Myönnän, että toisinaan tuntuu, että
joko voimavaroja ei ollenkaan ole, tai niitä ei vain löydä.
Jotenkin hämärästi muistan niitä olleen, ja tiedän ehkä joskus
niitä käyttäneeni, mutta aikalailla sata prosenttia niistä mieleeni tulevista
kiinnostaa sillä hetkellä kuin kilo... (tv-ohjelmien
rumiensanojenpeittoamisääni.) Niinä hetkinä olen kaivannut jotain
konkreettista, iloa tuottavaa. Edes jotain listaa, jonka voisin käydä
läpi ja kokeilla. Ja perässä selityksiä, miksi ne ovat auttaneet ja miten. Miksi niihin kannattaa miinusmerkkisellä kiinnostuksellakin kajota. Aina jotain pientä pilkettä on jostain
tupsahdellut ja suosta on noustu, mutta ei se nyt olisi
haitannutkaan, jos olisin päässyt sieltä ylös vähän aiemmin.
Olen nyt sitten ihan asiakseni
miettinyt ne omat tärkeät voimavarat, en vielä paperille mutta
mielessä on. Ainakin nyt muutama oletettavasti toimiva. Mutta
huomasinpa eräänä päivänä uuden. Hyvyys on myös voimavara.
Vahva, itsestäänpalkitseva, ympärilleen leviävä ja koukuttava
voimavara. Niin, auttaminen voi olla itsekästäkin kun sillä kerran
voi saada itselleen hyvää mieltä. Kauheaa. Mutta menköön.
Kerroin juuri itselleni, että tähän
blogiin taitaakin liittyä tällainen tehtävä, haaste,
itsetutkiskelu, elämänparannus ja hyvän elämän löytämisen
tavoite. Lähtisittekö mukaan?
Ennakkotehtävä 1: Osta ihana tyhjä
kirja! Inspiroiva kauniskantinen kirja, kierteillä tai ilman,
kovakantinen tai pehmeäkantinen. Hieno vihkokin käy. Osta sille
kaveriksi hyvä kynä. Itse olen semmoinen mielenmuuttaja että minun
on pakko valita aina se lyijytäytekynä tai laadukas (ja oranssi) lyijykynä.
Mutta voitte ostaa kuulakärkikynän tai semmoisen kapean tussinkin,
tiedättekö, jolla on ihana kirjoittaa. Voi olla minkä värinen
jälki vain, vihreä on aika mahtava. Vaihtoehtoisesti, istu koneen
ääreen, avaa tekstinkäsittely, valitse miellyttävä fontti ja
muista myös oivallinen fonttikoko. Kokeile fonttia sanoilla "Kummalta kuulostaa mutta koitetaan" ;).
Ennakkotehtävä 2: Keitä kupponen
teetä tai lämmintä mehua mukavaan mukiin josta on kiva juoda, ja
kirjoita otsikko: Voimavarani.
Ensimmäinen tehtävä: Mitkä ovat
sinun voimavarasi? Tärkeysjärjestyksessä tai sikinsokin? Mistä
saat iloa? Mikä auttaa jaksamaan? Mikä nostaa suosta? Mikä on
oikeesti aidosti asia, josta saat hyvää mieltä, edes hetkeksi? Tee
karkea listaus. Mieti, onko osa voimavaroista jo vanhentuneita, ja
oletko kenties löytänyt jonkun uuden, jota et vielä ollut
tunnistanut voimavaraksi? Minäkin alan pohtimaan nyt omiani. Saat
myös kertoa mitä teetä keitit, siltä varalta että se jotenkin
epätodellisen mahdottomasti voisi olla minulle tuntematon tuttavuus
ja saan näin laajentaa teekokoelmaani. Kiitti :).
Samalla kun pohdit omia voimavarojasi,
mieti tätäkin: Sinä saatat olla jonkun voimavara.
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Mariamainen blogi
Tämä blogi avataan nyt <3.
Kaipaan sellaista kirjoitusympäristöä, jossa voisin pursuilla ilosta, hiippailla onnellisuuden lähteillä, pohtia positiivisen asenteen säilyttämistä ja merkitystä, harjoittaa suurta suomalaista sisuuntumistaidetta, nousta suosta, ja auttaa toisia nousemaan suosta.
Tämä olkoon se ympäristö, rauhallinen, esteettinenkin, hyvä ja yllätyksellinen koppa josta pomppikoon mitä eriskummallisempia juttuja ilmoille. Tulee puutarhaa, koiraa kissaa ja huonekasveja, sisustusta, käsityötä, pohdintaa hyvästä elämästä ja joskus kyllä elämän epäkohdistakin. Tekstiä juu, mulla on paljon asiaa :D. Mutta kuviakin, paljon isoja ihania kuvia :).
Minulla on aika vahva suorittamisen tarve ja otan paineita ihan mistä vaan ja ihan minkä vaan valmiiksi saattamisesta. Ja kaikella pitää mielestäni olla aina vahva tarkoitus. Se tekee elämästä joskus haastavaa, mutta vie eteenpäin. Tätä blogia olen ajatellut mielessä pitkään, ja sen aloittaminen tuntuu oikealta. Sen tarkoitus ei ole ihan auennut vielä, kenties joku päivä tällekin joku merkitys löytyy. Mutta sen päätin, että hyvällä mielellä, ilman paineita, toivottavasti ihmisiä ilahduttaen :).
Minulla on aika vahva suorittamisen tarve ja otan paineita ihan mistä vaan ja ihan minkä vaan valmiiksi saattamisesta. Ja kaikella pitää mielestäni olla aina vahva tarkoitus. Se tekee elämästä joskus haastavaa, mutta vie eteenpäin. Tätä blogia olen ajatellut mielessä pitkään, ja sen aloittaminen tuntuu oikealta. Sen tarkoitus ei ole ihan auennut vielä, kenties joku päivä tällekin joku merkitys löytyy. Mutta sen päätin, että hyvällä mielellä, ilman paineita, toivottavasti ihmisiä ilahduttaen :).
Tervetuloa mukaan matkalle :)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)