Sivut

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Omien unelmien miettiminen saa sielunkin hymyyn

Mikä on unelma? Tässä viime viikkoina olen ihan joutunut miettimään koko unelma-käsitettä. Pohjimmiltaan unelma on tietysti sellainen asia, minkä haluan, mutta mitä minulla ei ole. Onko unelman oltava aina vaikeasti tavoiteltava? Hiukan semmoinen värähdys siitä sanasta tulee, että unelma on jotain isoa, jonka täyttyessä kaikki olisi hyvin enkä enää ehkä ikinä muuta toivoisi! Jotenkin epävarma, saavuttamaton, kaukainen.

Eihän vain ole niin, että unelmien saavuttamattomuus ja sellainen hankalasti tavoiteltavuus saattavat olla jopa esteenä unelmoimiselle. Etten saavuta sitä kuitenkaan? Että unelmointi on typerää, pitäisi vain yrittää elää nykyhetkessä?

Itse unelmoinnissa ei varmasti ole mitään pahaa. Meidän kannattanee vaan miettiä unelmia niin, että niitä todella voi saavuttaa. Ja joskus on ihanaa haaveilla jostain ihan älyttömästäkin :D.

Hyvät, innostavat ajatukset oikeasti muokkaavat meidän päiviämme ja tulevaa ajatusmaailmaamme. Ne muuttavat kenties päivittäistä käyttäytymistämme ja etenkin  mieltä. Jos tähtäämme johonkin hyvään, jonka todella voimme saavuttaa, on arkemme erilaista, kuin jos päässä pyörii ainoastaan "en saavuta kuitenkaan, en edes yritä".

Huomasin näitä omia unelmia miettiessä, että aika yksinkertaiset on unelmat tällä hetkellä tässä päässä. Unelmoin esimerkiksi onnellisesta, toimivasta perusarjesta, rutiineista. Toki silmissä aina siintää se ihana maalaispaikka hiukkasen kauempana täältä tiiviiltä asuinalueelta. Oma rauha, riittävästi tilaa marjapensaille, lampaille, kanoille ja ponille :). Iiiiiiik, oma poni <3! Uskon kyllä että nämä ovat ihan saavutettavissa ja niihin tähdätään. Perusarki kuulostaa hullulta unelmalta, mutta tässä hullussa yrittäjäperheessä se tekisi tämän ihmisen hyvin hyvin onnelliseksi. Unelman siitä tekee kenties se, että sitä ei ole ollut koko aikana, siitä on vain haaveiltu, ja onneksi on haaveiltu! Samalla ollaan onnistuttu myös suunnittelemaan se, miten se voidaan toteuttaa. No juu, meni 8 vuotta :D. Nyt sitä kohti tässä taaperretaan.

Unelmoin Ranskan matkastakin. Siitä on ihan liian kauan, että olen saanut kulkea Alsacen pikkukylän Ottrotin kujia ja Strasbourgin puistoja. Onkohan Klingenthalissa vielä se patonkikauppa? Ja ne hanhet siinä matkalla? Jotka huusi meille pirusti :D? Sinne haluaa sydän niin kovasti, että sinne vielä mennään :). Ja saan puhua sitten taas ranskaa, leikkiä kuin en olisi poissa ollutkaan (omasta mielestä kielitaito varmaan hyppää jostain tallekelokerosta esiin samantien kun Ranskan maalle astun :D ) Iiiiik myös Ranskan matkalle!!

Mä unelmoin myös työssäni etenemisestä, ja suunnitelmat on toki olemassa, mutta siinä tarvitaan onneakin ja kauheasti omaa työtä tottakai. Onneksi jokainen vaihe sillä tiellä on mielekäs, innostava, ja toivon vaan kokoajan, että olisin sen arvoinen, mitä tavoittelen. Työllä työllä :).


Surullista on, että "joudun" unelmoimaan taas koirastakin, kun airedalenterrieri Otto, hyvin rakas kuningasterrieri sairastui maaliskuussa ja hyvin nopeasti poistui luotamme. Mutta se muistutti minua rodun upeudesta, ja tahdon seuraavan ison harrastus- ja työkoirani olevan myös airedale. Otto jätti suuren tyhjyyden, mutta jossain vaiheessa olemme valmiit antamaan uudelle suurelle terrierille rakastavan kodin. Tiedän kyllä mistä sitä toivon, ja millaista, ja olen toiveeni melkein säälittävän anovasti ilmoittanutkin. Nyt vaan kädet ristissä odotan, että kuunasennot ja minun toiveeni kohtaavat, ja kaikki onnistuu, ja minut pidettäisiin mielessä kun pennuista tiedetään enemmän.


Siinä oli osa unelmistani. Onhan niitä vieläkin, minä kun aluksi luulin että saan hädin tuskin kasaan kolme :D. On siellä sitä lottovoittoakin (ainiin pitää muistaa viedä se taas, auttaa asiaa...) ja tiedän mihin sen käyttäisin! Helpottaisi hetkeksi rahahuolet meinaan muillakin kuin minulla! Ja sitten nousisi semmonen eläinkoulutuscentrum-lukaali-hoitola-kouluttajakoulutuskeskus jonnekin päin että ei oo nähty :D. Ja semmoset kentät ja semmoset koirapuistot ja semmoset kaikki että huh huh! Suunniteltu on jo ;).

Toivottavasti teilläkin on siellä Minä-vihkossanne unelmia. Semmoisia joita te pystytte saavuttamaan, ja joista innostutte! Sellaisia, joita ajatellessa ja suunnitellessa huomaatte varovasti hymyilevänne :). Sitten makustelkaa, hehkutelkaa, suunnitelkaa - ja suunta kohti unelmaa :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti