Pidä kiinni voimavaroistasi – kaksin käsin ja hampailla

Jokainen ihminen tarvitsee voimavaroja. Se on se kantava, kannustava osa elämää, joka puskee eteenpäin. Voimavarat pyörittävät ajatukset mielimankelissa ja saavat olon kevyemmäksi, puhtaammaksi ja jaksavammaksi. Hyvä voimavara on aarre.

Voiko ilman voimavaroja elää? Mitä olet mieltä? Mikä on voimavarojen merkitys ja seuraus? Entä niiden puutteen? Tämän kirjoituksen lopussa heitän teille haasteen!

Siskoni Petran kanssa me vitsaillaan välillä. Tai hyvin usein. Toisinaan ne on oikeesti tositosi hyviä juttuja ja toisinaan hmm... erilaisia :D. Muistan semmoisenkin puhelun käyneeni, jossa puhuttiin voimavaroista ja toinen kysyy että mitkä? Siis en nyt muista... Pitää katsoa vaikka sanakirjasta.. Sitten nauretaan ja perään todetaan ettei sais kyllä nauraa, että nyt on vakava juttu kyseessä. Lienee ollut joku synkkä hetki. Mutta meillä onkin toisinaan aika tummaa huumoria. Niinkin mustaa että silmissä sumenee. Olkoon voimavara sekin, antaa ainakin mielelle keinon käsitellä vaikeita asioita edes jotenkin. Ja näissä tilanteissa tuo Petra kuuntelevine korvineen on kyllä yksi iso voimavara.

Voimavarat ovat todennäköisesti vahvasti tunteilla määriteltäviä. Järkeä ei ehkä tähän kannata sotkea. Mieti mistä saat mielen voimaa. Ai mitä se tarkoittaa? Se mielen voima? Hyvää mieltä, mielen puhdistumista! Raikkautta, uskoa itseen ja omaan tekemiseen. Antaa toivoa, jopa intoa, potkii eteenpäin. Työntää töppöstä toisen eteen, vaikka seisoisitkin välillä lenkkarit tiiviisti betonissa.

Voimavara voi olla ympäristö, harrastus, ajatus, esine, tuoksu, laulu, ihminen. Ihan mitä vaan. Kukaan ei voi toisen voimavaroja määritellä, ne ovat syvällä mielen uumenissa, puhtaasti sitä, mitä ihminen itse on. Ehdottaa toiselle voi kyllä ja joskus pitääkin, hyvää tarkoittaen ja ideoita antaen, mutta toisen mielipiteen hyväksyen.

Voimavara voi joskus edellyttää jotain toimenpiteitä, vähemmän voimaannuttavia, joita minä kutsun välilliseksi voimavaraksi (suomeksi pakkopulla, mutta niin ei kannata ajatella :D). Esimerkiksi, jos saat voimaa siisteydestä, se ihan saattaa vaatia siivousoperaation. Mutta jo siivotessamme ajattelemme tulevaa ihanuutta, josta riittää voimaa. Minä saan voimaa puutarhasta ja siellä puuhaamisesta, mutta se toki välillä edellyttää hieman liioitellun hikistä uurastusta. Etenkin kun siirrän useat taimet ja pensaat joka kesä noin kertaalleen pienessä epävarmuuden tuoksinnassa. Toki sen teen, tiedänhän minä mm. rankan penkinteon johtavan häkellyttävän huumaannuttavaan istutus- (tai siirto-) vaiheeseen ja lopulta kauniiseen kukkapenkkiin.

Todennäköisesti elämän varrella tulee uusia voimavaroja, ja tervetulleita ovatkin! Ehkä joku tulee ja menee, täyttäen kuitenkin tarkoituksensa siinä omassa hetkessään. Jos joku ei tuotakaan enää samaa ihanaa voimaantumisen tunnetta kuin aiemmin, anna sen mennä. Päästä lentoon, ja kiitä siitä, mitä se sinulle aikanaan toi.

Myönnän, että toisinaan tuntuu, että joko voimavaroja ei ollenkaan ole, tai niitä ei vain löydä. Jotenkin hämärästi muistan niitä olleen, ja tiedän ehkä joskus niitä käyttäneeni, mutta aikalailla sata prosenttia niistä mieleeni tulevista kiinnostaa sillä hetkellä kuin kilo... (tv-ohjelmien rumiensanojenpeittoamisääni.) Niinä hetkinä olen kaivannut jotain konkreettista, iloa tuottavaa. Edes jotain listaa, jonka voisin käydä läpi ja kokeilla. Ja perässä selityksiä, miksi ne ovat auttaneet ja miten. Miksi niihin kannattaa miinusmerkkisellä kiinnostuksellakin kajota. Aina jotain pientä pilkettä on jostain tupsahdellut ja suosta on noustu, mutta ei se nyt olisi haitannutkaan, jos olisin päässyt sieltä ylös vähän aiemmin.

Olen nyt sitten ihan asiakseni miettinyt ne omat tärkeät voimavarat, en vielä paperille mutta mielessä on. Ainakin nyt muutama oletettavasti toimiva. Mutta huomasinpa eräänä päivänä uuden. Hyvyys on myös voimavara. Vahva, itsestäänpalkitseva, ympärilleen leviävä ja koukuttava voimavara. Niin, auttaminen voi olla itsekästäkin kun sillä kerran voi saada itselleen hyvää mieltä. Kauheaa. Mutta menköön.

Kerroin juuri itselleni, että tähän blogiin taitaakin liittyä tällainen tehtävä, haaste, itsetutkiskelu, elämänparannus ja hyvän elämän löytämisen tavoite. Lähtisittekö mukaan?

Ennakkotehtävä 1: Osta ihana tyhjä kirja! Inspiroiva kauniskantinen kirja, kierteillä tai ilman, kovakantinen tai pehmeäkantinen. Hieno vihkokin käy. Osta sille kaveriksi hyvä kynä. Itse olen semmoinen mielenmuuttaja että minun on pakko valita aina se lyijytäytekynä tai laadukas (ja oranssi) lyijykynä. Mutta voitte ostaa kuulakärkikynän tai semmoisen kapean tussinkin, tiedättekö, jolla on ihana kirjoittaa. Voi olla minkä värinen jälki vain, vihreä on aika mahtava. Vaihtoehtoisesti, istu koneen ääreen, avaa tekstinkäsittely, valitse miellyttävä fontti ja muista myös oivallinen fonttikoko. Kokeile fonttia sanoilla "Kummalta kuulostaa mutta koitetaan" ;).

Ennakkotehtävä 2: Keitä kupponen teetä tai lämmintä mehua mukavaan mukiin josta on kiva juoda, ja kirjoita otsikko: Voimavarani.

Ensimmäinen tehtävä: Mitkä ovat sinun voimavarasi? Tärkeysjärjestyksessä tai sikinsokin? Mistä saat iloa? Mikä auttaa jaksamaan? Mikä nostaa suosta? Mikä on oikeesti aidosti asia, josta saat hyvää mieltä, edes hetkeksi? Tee karkea listaus. Mieti, onko osa voimavaroista jo vanhentuneita, ja oletko kenties löytänyt jonkun uuden, jota et vielä ollut tunnistanut voimavaraksi? Minäkin alan pohtimaan nyt omiani. Saat myös kertoa mitä teetä keitit, siltä varalta että se jotenkin epätodellisen mahdottomasti voisi olla minulle tuntematon tuttavuus ja saan näin laajentaa teekokoelmaani. Kiitti :).

Samalla kun pohdit omia voimavarojasi, mieti tätäkin: Sinä saatat olla jonkun voimavara.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla