Omien unelmien miettiminen saa sielunkin hymyyn

Mikä on unelma? Tässä viime viikkoina olen ihan joutunut miettimään koko unelma-käsitettä. Pohjimmiltaan unelma on tietysti sellainen asia, minkä haluan, mutta mitä minulla ei ole. Onko unelman oltava aina vaikeasti tavoiteltava? Hiukan semmoinen värähdys siitä sanasta tulee, että unelma on jotain isoa, jonka täyttyessä kaikki olisi hyvin enkä enää ehkä ikinä muuta toivoisi! Jotenkin epävarma, saavuttamaton, kaukainen.

Eihän vain ole niin, että unelmien saavuttamattomuus ja sellainen hankalasti tavoiteltavuus saattavat olla jopa esteenä unelmoimiselle. Etten saavuta sitä kuitenkaan? Että unelmointi on typerää, pitäisi vain yrittää elää nykyhetkessä?

Itse unelmoinnissa ei varmasti ole mitään pahaa. Meidän kannattanee vaan miettiä unelmia niin, että niitä todella voi saavuttaa. Ja joskus on ihanaa haaveilla jostain ihan älyttömästäkin :D.

Hyvät, innostavat ajatukset oikeasti muokkaavat meidän päiviämme ja tulevaa ajatusmaailmaamme. Ne muuttavat kenties päivittäistä käyttäytymistämme ja etenkin  mieltä. Jos tähtäämme johonkin hyvään, jonka todella voimme saavuttaa, on arkemme erilaista, kuin jos päässä pyörii ainoastaan "en saavuta kuitenkaan, en edes yritä".

Huomasin näitä omia unelmia miettiessä, että aika yksinkertaiset on unelmat tällä hetkellä tässä päässä. Unelmoin esimerkiksi onnellisesta, toimivasta perusarjesta, rutiineista. Toki silmissä aina siintää se ihana maalaispaikka hiukkasen kauempana täältä tiiviiltä asuinalueelta. Oma rauha, riittävästi tilaa marjapensaille, lampaille, kanoille ja ponille :). Iiiiiiik, oma poni <3! Uskon kyllä että nämä ovat ihan saavutettavissa ja niihin tähdätään. Perusarki kuulostaa hullulta unelmalta, mutta tässä hullussa yrittäjäperheessä se tekisi tämän ihmisen hyvin hyvin onnelliseksi. Unelman siitä tekee kenties se, että sitä ei ole ollut koko aikana, siitä on vain haaveiltu, ja onneksi on haaveiltu! Samalla ollaan onnistuttu myös suunnittelemaan se, miten se voidaan toteuttaa. No juu, meni 8 vuotta :D. Nyt sitä kohti tässä taaperretaan.

Unelmoin Ranskan matkastakin. Siitä on ihan liian kauan, että olen saanut kulkea Alsacen pikkukylän Ottrotin kujia ja Strasbourgin puistoja. Onkohan Klingenthalissa vielä se patonkikauppa? Ja ne hanhet siinä matkalla? Jotka huusi meille pirusti :D? Sinne haluaa sydän niin kovasti, että sinne vielä mennään :). Ja saan puhua sitten taas ranskaa, leikkiä kuin en olisi poissa ollutkaan (omasta mielestä kielitaito varmaan hyppää jostain tallekelokerosta esiin samantien kun Ranskan maalle astun :D ) Iiiiik myös Ranskan matkalle!!

Mä unelmoin myös työssäni etenemisestä, ja suunnitelmat on toki olemassa, mutta siinä tarvitaan onneakin ja kauheasti omaa työtä tottakai. Onneksi jokainen vaihe sillä tiellä on mielekäs, innostava, ja toivon vaan kokoajan, että olisin sen arvoinen, mitä tavoittelen. Työllä työllä :).

Surullista on, että "joudun" unelmoimaan taas koirastakin, kun airedalenterrieri Otto, hyvin rakas kuningasterrieri sairastui maaliskuussa ja hyvin nopeasti poistui luotamme. Mutta se muistutti minua rodun upeudesta, ja tahdon seuraavan ison harrastus- ja työkoirani olevan myös airedale. Otto jätti suuren tyhjyyden, mutta jossain vaiheessa olemme valmiit antamaan uudelle suurelle terrierille rakastavan kodin. Tiedän kyllä mistä sitä toivon, ja millaista, ja olen toiveeni melkein säälittävän anovasti ilmoittanutkin. Nyt vaan kädet ristissä odotan, että kuunasennot ja minun toiveeni kohtaavat, ja kaikki onnistuu, ja minut pidettäisiin mielessä kun pennuista tiedetään enemmän.


Siinä oli osa unelmistani. Onhan niitä vieläkin, minä kun aluksi luulin että saan hädin tuskin kasaan kolme :D. On siellä sitä lottovoittoakin (ainiin pitää muistaa viedä se taas, auttaa asiaa...) ja tiedän mihin sen käyttäisin! Helpottaisi hetkeksi rahahuolet meinaan muillakin kuin minulla! Ja sitten nousisi semmonen eläinkoulutuscentrum-lukaali-hoitola-kouluttajakoulutuskeskus jonnekin päin että ei oo nähty :D. Ja semmoset kentät ja semmoset koirapuistot ja semmoset kaikki että huh huh! Suunniteltu on jo ;).

Toivottavasti teilläkin on siellä Minä-vihkossanne unelmia. Semmoisia joita te pystytte saavuttamaan, ja joista innostutte! Sellaisia, joita ajatellessa ja suunnitellessa huomaatte varovasti hymyilevänne :). Sitten makustelkaa, hehkutelkaa, suunnitelkaa - ja suunta kohti unelmaa :).

Sun unelmat piirtää sun tulevaisuutta, rohkeasti vaan!

Kauhea väli on edellistekstistä. Se ei kyllä tarkoita etten olisi ajatellut, olen varmaankin siis ajatellut liikaa enkä ole osannut päättää mitä siitä tulvasta kirjoittaisin. Valmiita tekstejä on pitkälti toistakymmentä :D.

Elän vahvasti sellaista itsensä etsimisen kautta, ja se on se syy miksi koko blogin aloitin. Haluan löytää uudelleen sen mitä olin joskus, ennen yrittäjyyden ja ruuhkavuosien kiirettä, väsymystä ja pakerrusta. Mitkä olivat minulle tärkeitä asioita, joista en saa luopua? Ja haluan tietää kuinka olen muuttunut. Vastaan tulee hyvää ja pahaa, mutta parempi on tietää ja kohdata totuuksia.

Ennen kaikkea, haluan tietää mitä haluan tulevaisuudelta. Mitkä ovat tavoitteeni ja unelmani? Kun tähän lähtee, siihen jää koukkuun. Haluaa oppia tuntemaan itsensä todella. Koenkin tämän prosessiksi, joka tuskin koskaan loppuu, mutta jonka varrella varmasti saavutan paljon ahaa-elämyksiä, ja asiat soljuvat uomiinsa. Pidän läheisten hyvinvointia ja siitä huolehtimista enemmän kuin tärkeänä, mutta on ollut hyvä huomata sekin, miten oma hyvinvointini vaikuttaa läheistenkin hyvinvointiin.

Kuva: Eija Roustio. Kiitos kauniista kuvasta <3

Olen tehnyt itse nämä blogin tehtävät reippaasti (ekaa kertaa ever olen oikeasti totellut itseäni..) ja miettinyt edellistekstien voimavarat. Huomasin, että ne jäivät pyörimään mieleen, ja olen ihan alitajuisestikin sisällyttänyt niitä tärkeimpiä asioita enemmän elämääni. Ja jos ei aina onnistu, ollaan laitettu kalenteriin että onnistuu sitten varmasti. Tuo ajatustyö on mielestäni muokannut siis nyt jo elämääni johonkin suuntaan, ja olen kovin tyytyväinen että noudatin omia ohjeitani :). Toivottavasti te lukijatkin olette saaneet itsellenne tästä iloa!

Nyt olisi taas edessä uutta tehtävää, ja nyt on vaikeaa itseään hillitä ettei aloita heti ja valvo koko yötä! Tai no, useitakin jo odottaa, ja olen kauhean malttamaton :D. Olen kova harppaamaan liian kovaa vauhtia kaikessa eteenpäin, ja välivaiheet meinaa unohtua, kuten matematiikan tehtävissä aikoinaan. Kun tietää vastauksen, on kauhea kiire kertoa se, ja tuntuu turhalta jäädä vatvomaan ja suorittamaan pitkää prosessia. Nyt kun yleensä ei ihan tiedä vastausta, on vieläkin kovempi kiire selvittämään millainen olen. Näen ehkä silmissäni sen valmiin vihon, jossa on vastauksia ja käytännössä siellä on MINÄ. Mitä haluan ja tahdon ja mistä minä koostun. Tahtoisin jo lukea sen valmiin opuksen! Mutta ei, tämä tie on kuljettava, ja jos harppaan nyt, on lopussa vain iso kysymysmerkki. Ei auta itku markkinoilla (vaikka usein pienestä kyyneleestä on kyllä hyötyä :D).

Olen oikeasti miettinyt tarkkaan järjestyksen tähän itsetutkiskeluun ja näihin tehtäviin. Käytännössähän teen näitä itselleni ja kaikille niille jotka haluavat lähteä samanlaiselle matkalle mukaan :). Halusin aloittaa voimavaroista, koska niillä jaksaa. Niillä noustaan, niillä edetään, ja pysytään. Toinen älyttömän tärkeä on unelmat ja tavoitteet. Niitä ei jaksa pohtia välttämättä, ei nähdä eikä edes miettiä, jos ei ole voimia. Mutta unelmien pohtiminen tuo mieleen iloa, inspiraatiota, innostusta! Nyt on siis niiden vuoro!

Mistä sinä siis unelmoit? Mitkä ovat tulevaisuudessa asioita, joita haluaisit toteuttaa? On hienoa uskaltaa unelmoida isosti, lottovoitoista ja kartanoista. Mutta muistathan tehdä myös helposti saavutettavia unelmia listaan! Minä tiedän omista unelmistani jo muutamia, jotka kiipeävät ylitse muiden, ja niiden täyttyessä olisi hyvä olla ja elää. Elän niitä kohti ja uskon että ne ovat jo muuttuneetkin tavoitteiksi. Kun tuon nimen vaihtaa, eikö kuulostakin helpommin saavutettavalta? Ja haluan mää sen lottovoitonkin, sillä voisi tehdä paljon hyvää, niin itselle kuin muille! Sitä voi tavoitella ihan lottoamalla, niin sekin täytyy muistaa tehdä :D.

Sitten vaan kirjottamaan. Kolme unelmaa toivoisin jokaisen löytävän :). Isoja tai pieniä, puhtaasti sydämestä kumpuavia toiveita.

Tämä harjoitus on puhtaasti haaveilua, unelmointia, innostumista. Ei mietitä nyt saavuttamismahdollisuuksia, eikä mitään mutta-tää-on-vain-unelmia. Miettikää mitä todella tulevaisuudelta tahtoisitte. Mitkä asiat ovat niin kutkuttavan mahtavia, että ansaitsevat päästä teidän unelmalistallenne? Mitä tulee heti ensiksi mieleen? Unelmien visualisointi on oikeasti mahtavaa, minulla usein iltaisin pauhaa kone googlen kuvahaulla. Sen kaiken omaa mieltä virkistävän katselu tuo innostusta ja puhtaasti iloa.

Aah, tämä on niin ihana tehtävä! Jätän oman tehtävän tekoni varmaan tulevalle viikonlopulle. Haluan suunnitella rauhassa ja nautiskellen, mutta nyt on projektia jos jonkinmoista, koirahommia :). Sekin oli joskus iso iso unelma, joka on jo yli 8 vuotta ollut minun elämääni ja työtäni <3.

Vaikka kello on jo paljon taas, haen vielä yhden kupin ihanaa keltaista persikkateetä ja pistän kuvahakuun "kaunis retrokoti". Mukavaa unelmamatkaa kaikille :)!

Metsä, Puutarha ja Ystävät, Minun voimavarani. Ja Sinun?

Aiemmassa blogikirjoituksessa kirjoitin voimavarojen tärkeydestä. Olin päättänyt jo silloin pohtia omianikin oikein huolella. Punnita ja miettiä ja makustella, että oikeastiko ne mitä voimavaroina pidän, ovat niitä? Siinä meni kuitenkin hetki, että kerkesin oikeasti istahtaa siksi aikaa.

Mutta siis hienon vihon ostin kyllä heti :D. Muistatteko kun annoin sen tehtävän viimeksi, ja siellä ennakkotehtävinä oli se vihon ja kauniin kynän hankkiminen ja teen keittäminen pohdinnan siivittämiseksi? Miten kauniin vihon löysinkin! Ja siinä on viivat, hokasin että en tykkää ruuduista vaan kirjoittaessa viivoista :).

Voimavaraksi käsitän sellaisen asian, josta siis oikeasti saa voimaa, jota odottaa, jota tehdessään mieli on kokoajan hyvä ja tekee mieli hokea samalla "tää on niin kivaa! Onneks kerkesin!" Jotenkin lapsena ja nuorena sitä ajatteli niin eri tavalla, että aikuisena teen sitä ja tätä ja kun on aikaa (ja sitähän kuvitteli että on aikaa :D) niin elän semmoista laadukasta hienoa elämää jossa mieli on aina hyvä ja siis kaikenkaikkiaan kaikki on aivan mahtavaa. Niin. No sitten siinä jotain kävi ja hmm... Sen jälkeen on sitten joutunut etsimään sekä niitä oikeita iloja ja voimavaroja, että sitä aikaa.

Meidän Bertta ja siskon Retu, sisarukset. Ei oo riemulla rajaa :).

Helppoa oli keksiä pari. Ensimmäinen on metsälenkit, koirien kanssa. Vihossa minulla on myös pohdittu jokaiselle voimavaralle selitykset. Metsälenkeillä ihanuutta on hiljaisuus, omat ajatukset, se rauhallinen vauhti, yleensä menen aika kauniilla ilmallakin. Jos tulee vettä, sekin on siellä kivaa. Metsässä sumu muuttuu pehmeäksi untuvaksi, vesi raikastavaksi ilahdutukseksi, harmi ylitettäväksi pikkupuroksi ja tuska itketyksi suruksi. Siellä on hyvä olla, omatunto on koirien suhteen kohdillaan, koska parempaa en voi niille tarjota. Saan olla siellä mitä haluan, haavoittuva tai iloa pursuileva.

Atsalea "Onnimanni". Yksi timanteista.

Toinen ehkä samanlainenkin osaltaan, on puutarhan hoito. Multaa tonkiessa mieli takertuu pieniin kastematoihin ja maan tuoksuun. Suuret kysymykset liittyvät värien yhdistelemiseen, kasvuvauhtiin, kukintakuukausiin, syysvärien yhteen sopivuuteen. Lehtien muotoihin, kesäkukkien kastelusuunnitelmiin ja kukkapenkkien reunojen siistimiseen. Olen täysin hurahtanut. Mitä enemmän multaa vaatteissa kauppaan mennessä, sitä ylpeämpi itsestäni olen :D.

Nuo kaksi oli heti mielessä. Mietin, että pakko olla enemmän! Edes joku. Mietin missä tilanteissa olen viimeksi miettinyt sitä vapauden ja onnen tunnetta. Sitten välähti päässä ja vajosin penkillä metrin verran, miten en heti tajunnut. Ystävät. Nuo ihanat, kuuntelevat, yhtä mahtavan huumorin omaavat kultaakin arvokkaammat ihmiset! Joka ikinen kerta, kun ehdimme viettää hetkenkin, olen kuin uudesti syntynyt.

Nämä kolme ovat tässä arjen pyörityksessä sellaisia, mihin tiedän että kykenen, ja joihin todella pystyn panostamaan niin, että pidän voimavarat todella käytössä ja nautin niiden annista. Jo näitä miettiessä, tulen hyvälle tuulelle, en mitenkään edes katkeraksi vaikka en pääsisi heti toteuttamaan niitä. Minulle riittää, kun tiedän, että pääsen.

On hyvin paljon muitakin ihania asioita elämässä. Yksi on lasten kanssa ajan viettäminen rauhassa, hyväntuulisesti, jonkun kivan asian tekeminen yhdessä. Iloitseminen. Mutta se on onneksi meidän arkea, siitä on tehty osa elämää, vaikka se aika on jostain muusta pois. Yleensä siivoamisesta :D. Käy mulle :D.

Mitä ne Sinun voimavarasi ovat? Miksi? Mitä sinä niistä saat? Jos oot superrohkea, kirjoita ne kommentteihin! Ei ole aina helppoa löytää niitä omiaan, on hyvä nähdä muiden voimanlähteitä jos vaikka joku sieltä tuntuisi omalta :).

Kannattaa jotenkin huomioida myös se voimavarojaan miettiessä, että ne todella ovat saavutettavissa. Jos ainoa mistä saa voimaa, on se yksi tietty Espanjan rantakivi, se ei paljoo auta ellei voi asua sen kiven vierellä. Hehheh! Mutta todella, huomioitavaa on, että voimavaroja voi myös käyttää. Ja jos se on jotain, mikä ei nyt toteudu, mutta on todella tärkeä, ja toteutettavissa jotenkin, tee se! Oikeasti! Oli se sitten ratsastus, jumppatunti, nuo metsälenkit tai mikä vaan, ota se suunnitelmiin ja toteuta se oikeasti!

Tässä on oikeastaan aika hienoa se, että omaa elämää voi parantaa. Kun löytää asioita, jotka on todella tärkeitä, ja ymmärtää miksi niitä tarvitsee, saa aikamoisen piristysruiskeen ja ahaa-elämyksen :). Se ilo, vaikka se olisi pieni hymynkarekin alkuun, vie ihanasti eteenpäin <3.

Freesiat multaan! Inspiraatio - KEVÄT! KUKAT! AURINKO!

Yksi suurimipia inspiraation lähteitäni on kevään herääminen, puutarhatöiden alkaminen ja se mieletön suunnitteluinnostus! Saan tästä kesän mittaan järjettömät paineetkin, mutta olen päättänyt että kehityn tässä vielä, ja osaan ottaa pala kerrallaan, tehdä valmiiksi hiljalleen aina jonkun paikan ja jatkaa sitten rauhallisin mielin hymyillen ja hypähdelleen seuraavaan, teekupponen kädessä.

No siis ihan aina se ei mene noin, vaan lopulta säädän pitkin pihaa että mihin tämänkin laitan ja nyt se saa liikaa aurinkoa ja pitikö mun nostaa se maasta ja mitä sen paikalle oli muka tulossa? Ainiin se, sehän pitää nyt eka nostaa sieltä maasta ylös ja ainiin niitä on kahdessa penkissä, toisesta en voikaan ottaa kun se on niin rikkaruohoinen vielä, eih... Ja sitten pyörin vaan pitkin pihaa hetken että mitääääää... mitä mää teen seuraavaksi....

Noh, nyt on kuitenkin se ihanin ja mahtavin vaihe! Johtuuko tämä minun kevätinnostus siitä, että olen syntynyt toukokuussa? Kyllä varmaan! Ja toisaalta kesällä se on mielestäni hienoin vuodenaika, johtunee varmaan kun tulee sen ihanan kevään jälkeen heti. Syksyllä mielestäni mikään muu vuodenaika ei voi voittaa sitä tuoksua ja värimaailmaa. Talvellakin osaan olla sitä mieltä, että onpa mahtavaa, että onpa hienoa asua Suomessa! Mutta siltikin kyllä tää kevät on nyt parasta :D.

Maaliskuuhan on se mitä minä odotan sitten joulunjälkeen. Tai no, tammikuussa odotan myöskin helmikuuta ja kovia pakkasia, se on extremeä ja jotenkin hienoa :D. Kun on niiin kylmä, että tietää asuvansa Suomessa. Helmikuussa odotan sitten oikeasti ainakin sitä maaliskuuta. Silloin laitan ekat siemenet kasvamaan, haaveilen mullanvaihdosta, ja ihan loppukuusta pistän freesiat multaan. Se on ehkä se ensimmäinen hienoin juttu, varsinainen kevään alku, siinä konkretisoituu minun puutarhaharrastuksen kehitys :D. Kolmantena vuonna sain ne hei sentään onnistumaan, nyt neljäs vuosi ja koitetaan samalla kuin viime vuonna! Alkuun esikasvatin kaksi vuotta, aina aloittaen jo maaliskuun alussa, ja pieleen meni! Tuli liian hentoja kun sisällä lähti kasvuun, ekana vuonna ehti nuppuun muttei kukkaan, toisena kukki yksi ja kuoli pakkasiin :D. Ei saa nauraa, se oli surullista, mutta nyt olen jotain oppinut! Viimevuotiset oli upeat :)!

Alla ohjetta muillekin!

Freesiat kukoistamaan :)

1. Hommaa tarpeeksi suuri ruukku! Noin 20L on varmaan ihan ok. Ja lannoitetta, vaikka hevosenkakkaa tai kanankakkaa. Fiksu hommaa suoraan sen hevosen ja nauttii loppuelämänsä antimista :D. Muutenkin hevoset on ihania <3.  Ja siis mullaksi ihan puutarhamultaa, jos löydät hienoa hiekkaa niin sitä myös semmonen vaikka litra pari. Hommaa freesian sipulitkin :). Ja salaojittamaan pohjalle risuja, styroksin paloja, lecasoraa tms. Sipuleita on Hankkijassa ollut jo nyt, yleensä löytyy ihan hyvin joka paikasta missä kevätistutussipuleja myydään. Minulla tämä värisekoitus ainakin kukki ja tuoksui hienosti!

2. Laita pohjalle salaojitusta vaikka 5-10cm. Sitten päälle sitä multaa. Kun ruukku on puolillaan, sekoita lannoitetta sopivasti. Hevosenkakkaa (pitää siis olla vuoden vanhaa mielellään...) voi heittää vaikka puoli litraa tai miten tykkää. Kanankakkaa ripottele niin että näyttää hyvältä. Anteeksi nämä määrät, mutta no ehkä desi? Voi olla aika paljon. Sekoittelen kevyesti lannoite multaan. Sitten taas multaa päälle, ja kun ruukun reunaa näkyy semmoinen 8cm, sekoita hiekkaa mukaan litran verran multaan. Ainakin 4cm syvyydelle saa hiekkasekoitus tulla siinä vaiheessa.

3. Sitten tee pintaan sipuleille paikat, noin sipulin korkuiset reiät jollain puutikulla tms. Reikien väli saa todella olla max sen 6cm, niin tulee nätti ruukku. Sitten pistä sipulit leveä puoli alaspäin multaan, tunge niin ettei niistä paljoa näy. Pohjan pitää ottaa multaan kiinni, ei saa jäädä tyhjää koska muuten juuret ei ota heti multaan. Sitten vaan peität reiät, multahiekka-sekoitusta päälle niin on vahään ilmavampaa eikä sipulit ja kasvien alut homehdu.

4. Jätä ulos. Jos tulee pakkasöitä tai ylipäätään kylmää, ota yöksi sisälle. Anna olla päivät paikassa johon paistaa ihana kevätaurinko! Ei paahdetta koko päivälle, mutta vaikka itä suunta on oikein hyvä, minulla iti siinä hienosti sipulit ja sitten siirsin jo länsiseinälle kun aamuaurinko alkoi olla liian paahtava. Jos haluat, istuta myöhemmin reunoille jotain pientä kaunista, vaikka valkoiset lobeliat jos on tilaa tms. Nämä ulkona kasvaneet ovat vahvoja, eivätkä tarvitse tukea, mutta onhan se sitten hiaaano!

Toivotaan että tekin onnistutte näin :)! Minulla on olleet ruukussa muutaman päivän nyt, odottelen innolla milloin jotain näkyy! Vie hetken kun on viileitä päiviä, mutta se odotus palkittiin ainakin viime vuonna :).

Pidä kiinni voimavaroistasi – kaksin käsin ja hampailla

Jokainen ihminen tarvitsee voimavaroja. Se on se kantava, kannustava osa elämää, joka puskee eteenpäin. Voimavarat pyörittävät ajatukset mielimankelissa ja saavat olon kevyemmäksi, puhtaammaksi ja jaksavammaksi. Hyvä voimavara on aarre.

Voiko ilman voimavaroja elää? Mitä olet mieltä? Mikä on voimavarojen merkitys ja seuraus? Entä niiden puutteen? Tämän kirjoituksen lopussa heitän teille haasteen!

Siskoni Petran kanssa me vitsaillaan välillä. Tai hyvin usein. Toisinaan ne on oikeesti tositosi hyviä juttuja ja toisinaan hmm... erilaisia :D. Muistan semmoisenkin puhelun käyneeni, jossa puhuttiin voimavaroista ja toinen kysyy että mitkä? Siis en nyt muista... Pitää katsoa vaikka sanakirjasta.. Sitten nauretaan ja perään todetaan ettei sais kyllä nauraa, että nyt on vakava juttu kyseessä. Lienee ollut joku synkkä hetki. Mutta meillä onkin toisinaan aika tummaa huumoria. Niinkin mustaa että silmissä sumenee. Olkoon voimavara sekin, antaa ainakin mielelle keinon käsitellä vaikeita asioita edes jotenkin. Ja näissä tilanteissa tuo Petra kuuntelevine korvineen on kyllä yksi iso voimavara.

Voimavarat ovat todennäköisesti vahvasti tunteilla määriteltäviä. Järkeä ei ehkä tähän kannata sotkea. Mieti mistä saat mielen voimaa. Ai mitä se tarkoittaa? Se mielen voima? Hyvää mieltä, mielen puhdistumista! Raikkautta, uskoa itseen ja omaan tekemiseen. Antaa toivoa, jopa intoa, potkii eteenpäin. Työntää töppöstä toisen eteen, vaikka seisoisitkin välillä lenkkarit tiiviisti betonissa.

Voimavara voi olla ympäristö, harrastus, ajatus, esine, tuoksu, laulu, ihminen. Ihan mitä vaan. Kukaan ei voi toisen voimavaroja määritellä, ne ovat syvällä mielen uumenissa, puhtaasti sitä, mitä ihminen itse on. Ehdottaa toiselle voi kyllä ja joskus pitääkin, hyvää tarkoittaen ja ideoita antaen, mutta toisen mielipiteen hyväksyen.

Voimavara voi joskus edellyttää jotain toimenpiteitä, vähemmän voimaannuttavia, joita minä kutsun välilliseksi voimavaraksi (suomeksi pakkopulla, mutta niin ei kannata ajatella :D). Esimerkiksi, jos saat voimaa siisteydestä, se ihan saattaa vaatia siivousoperaation. Mutta jo siivotessamme ajattelemme tulevaa ihanuutta, josta riittää voimaa. Minä saan voimaa puutarhasta ja siellä puuhaamisesta, mutta se toki välillä edellyttää hieman liioitellun hikistä uurastusta. Etenkin kun siirrän useat taimet ja pensaat joka kesä noin kertaalleen pienessä epävarmuuden tuoksinnassa. Toki sen teen, tiedänhän minä mm. rankan penkinteon johtavan häkellyttävän huumaannuttavaan istutus- (tai siirto-) vaiheeseen ja lopulta kauniiseen kukkapenkkiin.

Todennäköisesti elämän varrella tulee uusia voimavaroja, ja tervetulleita ovatkin! Ehkä joku tulee ja menee, täyttäen kuitenkin tarkoituksensa siinä omassa hetkessään. Jos joku ei tuotakaan enää samaa ihanaa voimaantumisen tunnetta kuin aiemmin, anna sen mennä. Päästä lentoon, ja kiitä siitä, mitä se sinulle aikanaan toi.

Myönnän, että toisinaan tuntuu, että joko voimavaroja ei ollenkaan ole, tai niitä ei vain löydä. Jotenkin hämärästi muistan niitä olleen, ja tiedän ehkä joskus niitä käyttäneeni, mutta aikalailla sata prosenttia niistä mieleeni tulevista kiinnostaa sillä hetkellä kuin kilo... (tv-ohjelmien rumiensanojenpeittoamisääni.) Niinä hetkinä olen kaivannut jotain konkreettista, iloa tuottavaa. Edes jotain listaa, jonka voisin käydä läpi ja kokeilla. Ja perässä selityksiä, miksi ne ovat auttaneet ja miten. Miksi niihin kannattaa miinusmerkkisellä kiinnostuksellakin kajota. Aina jotain pientä pilkettä on jostain tupsahdellut ja suosta on noustu, mutta ei se nyt olisi haitannutkaan, jos olisin päässyt sieltä ylös vähän aiemmin.

Olen nyt sitten ihan asiakseni miettinyt ne omat tärkeät voimavarat, en vielä paperille mutta mielessä on. Ainakin nyt muutama oletettavasti toimiva. Mutta huomasinpa eräänä päivänä uuden. Hyvyys on myös voimavara. Vahva, itsestäänpalkitseva, ympärilleen leviävä ja koukuttava voimavara. Niin, auttaminen voi olla itsekästäkin kun sillä kerran voi saada itselleen hyvää mieltä. Kauheaa. Mutta menköön.

Kerroin juuri itselleni, että tähän blogiin taitaakin liittyä tällainen tehtävä, haaste, itsetutkiskelu, elämänparannus ja hyvän elämän löytämisen tavoite. Lähtisittekö mukaan?

Ennakkotehtävä 1: Osta ihana tyhjä kirja! Inspiroiva kauniskantinen kirja, kierteillä tai ilman, kovakantinen tai pehmeäkantinen. Hieno vihkokin käy. Osta sille kaveriksi hyvä kynä. Itse olen semmoinen mielenmuuttaja että minun on pakko valita aina se lyijytäytekynä tai laadukas (ja oranssi) lyijykynä. Mutta voitte ostaa kuulakärkikynän tai semmoisen kapean tussinkin, tiedättekö, jolla on ihana kirjoittaa. Voi olla minkä värinen jälki vain, vihreä on aika mahtava. Vaihtoehtoisesti, istu koneen ääreen, avaa tekstinkäsittely, valitse miellyttävä fontti ja muista myös oivallinen fonttikoko. Kokeile fonttia sanoilla "Kummalta kuulostaa mutta koitetaan" ;).

Ennakkotehtävä 2: Keitä kupponen teetä tai lämmintä mehua mukavaan mukiin josta on kiva juoda, ja kirjoita otsikko: Voimavarani.

Ensimmäinen tehtävä: Mitkä ovat sinun voimavarasi? Tärkeysjärjestyksessä tai sikinsokin? Mistä saat iloa? Mikä auttaa jaksamaan? Mikä nostaa suosta? Mikä on oikeesti aidosti asia, josta saat hyvää mieltä, edes hetkeksi? Tee karkea listaus. Mieti, onko osa voimavaroista jo vanhentuneita, ja oletko kenties löytänyt jonkun uuden, jota et vielä ollut tunnistanut voimavaraksi? Minäkin alan pohtimaan nyt omiani. Saat myös kertoa mitä teetä keitit, siltä varalta että se jotenkin epätodellisen mahdottomasti voisi olla minulle tuntematon tuttavuus ja saan näin laajentaa teekokoelmaani. Kiitti :).

Samalla kun pohdit omia voimavarojasi, mieti tätäkin: Sinä saatat olla jonkun voimavara.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Mariamainen blogi

Tämä blogi avataan nyt <3.

Kaipaan sellaista kirjoitusympäristöä, jossa voisin pursuilla ilosta, hiippailla onnellisuuden lähteillä, pohtia positiivisen asenteen säilyttämistä ja merkitystä, harjoittaa suurta suomalaista sisuuntumistaidetta, nousta suosta, ja auttaa toisia nousemaan suosta.

Tämä olkoon se ympäristö, rauhallinen, esteettinenkin, hyvä ja yllätyksellinen koppa josta pomppikoon mitä eriskummallisempia juttuja ilmoille. Tulee puutarhaa, koiraa kissaa ja huonekasveja, sisustusta, käsityötä, pohdintaa hyvästä elämästä ja joskus kyllä elämän epäkohdistakin. Tekstiä juu, mulla on paljon asiaa :D. Mutta kuviakin, paljon isoja ihania kuvia :).

Minulla on aika vahva suorittamisen tarve ja otan paineita ihan mistä vaan ja ihan minkä vaan valmiiksi saattamisesta. Ja kaikella pitää mielestäni olla aina vahva tarkoitus. Se tekee elämästä joskus haastavaa, mutta vie eteenpäin. Tätä blogia olen ajatellut mielessä pitkään, ja sen aloittaminen tuntuu oikealta. Sen tarkoitus ei ole ihan auennut vielä, kenties joku päivä tällekin joku merkitys löytyy. Mutta sen päätin, että hyvällä mielellä, ilman paineita, toivottavasti ihmisiä ilahduttaen :).

Tervetuloa mukaan matkalle :)!